Nyt sitten tuli aikamoinen valinnan paikka. Kävin työterveyslääkärillä, ihan vain verenpainetta mittaamassa aluksi, mutta sieltäpä sitten tuli ehdotus mielialalääkityksen aloittamisesta. Oli järkytys, koska en ollut ollenkaan ajatellut sellaista mahdollisuutta.
Olen kyllä pohdiskellut monesti yhteiskunnan medikalisoitumista, sitä, että kaikkiin vaivoihin ja jopa persoonallisuuspiirteisiin alkaa olla jokin diagnoosi. Itsellä on nyt ilmeisesti pitkittynyt stressitila, sitä kautta ahdistusta, alakuloa ja aloitekyvyttömyyttä ja myös fyysisiä oireita, sydämentykytystä. Töissä menee aivan hyvin , ei mitään ongelmia. Luulen, että alakulo ja ahdistus liitty nimenomaan siihen, ettei ole juuri vapaa-ajan tekemistä, eikä sosiaalista verkostoa paikassa missä asun. Lääkärille mainitsinkin, että lääkitys kuulostaa pelottavalta, minkä hön ymmärsi hyvin. Oli muuten todella ihana ja ymmärtäväinen lääkäri, antoi ihan konkreettisia neuvojakin tähän elämäntilanteeseen ja tulevaisuutta ajatellen: Miten olisi vielä opiskelujen aloittaminen? Entä ulkomailla työskentely? Keskustelimme myös siitä, ettei lääkitystä ole pakko aloittaa, mutta kuitenkin suositteli sitä. Toisaalta lääkitys tuntuu yliampuvalta, mutta myös varmasti minulla, niin kuin varmasti monella muulla, ennakkoluuloja sitä kohtaan. Että nappia naamaan vaan kun pikkasen masentaa! Toisaalta ymmärrän sen, että pitkittyneessä stressitilassa ja alakulossa serotoniinitasot laskevat, mitä elimistön on vaikea korjata itsekseen. Hyvä juttu on se, että mielialalääkkeisiin ei syny riippuvuutta. Ja jos syntyy, se on ainoastaan psyykkistä - ihminen luulee, ettei pärjää ilman lääkkeitä. Mielen sairaudet ovat edelleen tabu, ja tuntuu hävettävältä myöntää että on saanut tällaisen reseptin. Annostus taisi tosin olla aika pieni. Mutta täytyypä todeta, että kuka tahansa meistä saattaa sairastua, myös mielen sairauteen. Mielen sairaus pitäis vain enenmmän rinnastaa fyysisiin sairauksiin - kukaan ei valitse itse mielen sairautta, joka voi olla kuitenkin ihan biologispohjainenkin.
Enpä tiedä vielä mitä teen, aloitanko lääkityksen vai en... Tämä suomalainen terveydenhoitokin tuntuu osittain hullulta, että annetaan vain resepti kouraan ja that's it. Ei keskusteluapua, ei mitään muuta. Toisaalta sen ymmärtää, jos ja kun pitää vain saada serotoniinitasot kohdilleen. Täytyypä funtsia mitä tässä oikein tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti