Joo. Enpä ole taas vähään aikaan kirjoitellut. Pitäisi enemmän. Ja pitäisi enemmän sitä ja tätä. Niinpä.

No, viikonloppu edessä täässä kuusessa. Onneksi sentään pieni lenkki tiedossa yhden tutun kanssa. Mutta muuta sosiaalista elämää ei ole.

En ole hakenut mielialalääkettä apteekista. En sit kuiteskaan kai koe että olisi nyt NIIN masentunut, että lääkettä tarvisin. Mutta vähän saamaton olen kyllä.

Hain yhden pääsykoekirjan (huvikseni) kirjastosta. Mutta onko järkeä lähteä yrittään uudestaan opiskelemaan, ihan uutta alaa, jos on jo yksi yliopistotutkinto ja ammatti josta todella PITÄÄ...

Ei ole ollut sopivia työpaikkoja etelässä. Vituttaa osin puheet työvoimapulasta ja kaiken maailman eläköitymisestä. Paskat.

Vitutus

Vituttaa ja huolella. Nyt on la-su -välinen yö enkä saa työasioita pois mielestä vitutuksen vuoksi. Miten voi olla, että valtion/kunnan viroissa ihmiset saa pitää työnsä vaikka olis millanen lusmuri ja sekopää. Meillä on kaksi tällaista tapausta, vaikka työyhteisö ei ole järin suuri. Jos ihminen tekee töistään ehkä 20% siitä, mitä hänen pitäisi tehdä, tulee kännissä töihin, on taju kankaalla monesti, ilmeisesti lääkityksen vuoksi, niin miten voi olla, että tällasen on annettu jatkua vuosikaudet!!! Työtovereita asia ihmetyttänyt samat vuosikaudet. Nykyinen esimies on puuttunut tilanteeseen, mihin ko. työntekijä on nyt sitten vastannut syytöksillä työpaikkakiusaamisesta!!! Voi vittu mitä porukkaa. Surettaa esimiehen puolesta, kun vastassa on tuollainen kiero ihminen. Voi helvetin helvetti. Ei tietystikään pitäis antaa vaikuttaa itseen näin paljon, mutta ilmeisesti sitä on sen verran herkkä ihminen, että tällaiset asiat ahdistaa.

Räkälä

Eilen perjantaina oltiin työporukan kanssa tykyilemässä ja yhden työkaverin kanssa jäin paikalliseen kuppilaan "jatkoille" - turhuuksien turhuutta oli kyllä siellä istua. Paikalla oli kahta ihmisryhmää: spurguja ja teinejä. Tänään sit kuitenkin ollut kohmelo - pää kipeä ja kerran oksensinkin... Mutta, eiköhän tuo eilinen loppujen lopuksi tehnyt ihan hyvää! Hyvin harvoin täällä kuitenkin tulee oltua missään. Liian harvoin. Eli hyvä näin.

Taas kuusessa

Oli tuossa viikon loma, mikä oli IHANAA. Näki ystäviä, mikä todella piristää. Nyt olen takasin täällä hemmetin kuusessa ja taas masentaa sen verran, että en ole vieläkään kahden päivän jälkeen jaksanut esim. purkaa matkalaukkua... Nyt vaan mietintämyssyssä on kaksi vaihtoehtoa ensi syksyä ajatellen:
Vaihtoehto A: Jatkan töitä täällä, jos muualta ei duunia saa.
Vaihtoehto B: Jään työttömäksi.

Molemmat vaihtoehdot stressaa. Vaihtoehto C olisi lähteä opiskelemaan. Paha vaan, etten yhtään tiedä mitä sitä oikein opiskelisi, sillä tykkään kovasti nykyisestä työstäni ja sitä haluaisin tehdä jatkossakin...

Olishan mulla nytkin opiskeluja meneillään etänä avoimessa yliopistossa, mutta en juuri mitään ole saanut aikaiseksi... Johtuiskohan tästä lievästä (?) masennuksesta.

Ai niin. En ole ainakaan vielä aloittanut lääkitystä. Resepti Seronil 10 mg olis laatikossa jemmassa. Mutta ei nyt tällä hetkellä kuitenkaan tunnu siltä että hakisin lääkkeet. Varmaan muutaman ystävän näkeminen kuitenkin piristi sen verran...