Jaaha, mistä aloittaisi... Huh. Ajatukseni tässä blogin avaamisessa oli, että pääsisi purkamaan ajatuksiaan ja analysoimaan niitä, kun ahdistaa liian usein. Päiväkirjatyyppistä systeemiä olen joskus yrittänyt ylläpitää, mutta ei siitä mitään tule. Olen kait perusluonteeltani kohtuullisen laiska ja en mitenkään verbaalisesti lahjakas ja en ole ikinä harrastanut kirjoittamista. Toivon, että kirjoittamisesta tulisi enemmänkin itsetutkiskelua ja auttaisi elämän setvimisessä...
Elämäntilanne on sillä tavalla haastava tai ainakin ahdistava, että olen nyt asunut reilu kaksi vuotta uudella paikkakunnalla, joka on tosi pieni, ja kunnon kaveripiiriä ei ole muodostunut. Joten päivät menee siinä, että aamulla töihin, iltapäivällä kotiin ja ilta lähinnä teeveen katselua. Viimeiset puoli vuotta on sitten tämä systeemi ahdistanut jo aivan liikaa. Ekat pari vuotta meni illatkin töiden tekemisessä, mutta nyt kun on saanut jo jonkinlaista rutiinia työhommissa, niin kaipaa muunlaistakin sisältöä elämään. Ja tarkoitus mulla oli, että asun täällä perähikiällä vain vuoden, keräten työkokemusta, mutta eipä niitä töitä ole muualta ilmennyt.
Ei tosiaan ole helppoa muuttaa täysin vieraalle paikkakunnalle yksin, varsinkin kun ei ole kuitenkaan mikään maailman yltiösosiaalisin ja -avoin tyyppi.
Yksinäisyys ahdistaa. Tulevaisuus ahdistaa. Pakko olisi saada töitä jo muualta ettei pää hajoais. Yksi vaihtoehto on kortisto. Mutta sepä varmaan vasta ahdistaisi, sitten vaan stressais sitä ettei ole töitä.
Pitäis nyt kuitenkin olla sen verran tyytyväinen itseensä, kun kerran sai aloittettua tämän kirjoittamisen. Kauan ollut mielessä. Kai stressitila on liikaa pitkittynyt, koska montaa asiaa ei saa aloitettua. Mutta hyvä, että edes blogin sain avattua, kun sitä oli tullut mietittyä... Toivottavasti ei jää tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti